"Tiedän kyllä, miksi toimin näin – mutta miksi en saa muutettua tapojani?"
Olet tehnyt paljon töitä itsesi kanssa, ja tunnet ehkä tämän ristiriidan hyvin.
Olet pohtinut omia kiintymyssuhdemallejasi ja sitä, miten se näkyy läheisissä ihmissuhteissasi. Olet tunnistanut lapsuudestasi kokemuksia, joissa et saanut sitä turvaa, huomiota tai tilaa, jota olisit tarvinnut. Ymmärrät, miten menneisyytesi voi liittyä tämän päivän suorittamiseen, kontrollin tarpeeseen, vetäytymiseen tai vaikeuteen luottaa toisiin. Ehkä tunnistat, kuinka läheisten mielipiteet vaikuttavat sinuun ja kuinka helposti alat miellyttää, ja tiedät, miksi sinun on vaikea sanoa ei.
Tunnistat siis käyttäytymiskaavojasi ja ymmärrät omia reaktioitasi, ja silti tulee taas seuraava maanantai, jolloin sanot kyllä, vaikka tarkoitit sanoa ei. Vetäydyt, vaikka kaipaisit yhteyttä. Vaadit itseltäsi kohtuuttomia ja suoritat aamusta iltaan. Ehkä siedät kohtelua, jonka tiedät olevan väärin. Tai huomaat pysyväsi työssä, suhteessa tai elämäntilanteessa, jonka tiedät vievän sinua kauemmas siitä elämästä, jota oikeasti haluaisit elää.
Kun kerran tiedät kaiken tämän, miksi tieto ei ole siirtynyt arkeen?
Ehkä ongelma ei olekaan siinä, ettet vielä tiedä ja ymmärrä tarpeeksi.
Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin vapaus toimia toisin.
Itsetuntemus on tärkeää. Kun ymmärrämme omaa historiaamme, tarpeitamme, uskomuksiamme ja toimintatapojamme, moni asia voi jo muuttua.
Silti emme toimi pelkästään sen perusteella, mitä tiedämme. Tietoinen mieli ei yksinään muuta niitä vuosien aikana opittuja ja automatisoituneita reaktioita, joihin aivomme ja hermostomme ovat tottuneet.
Elämän aikana meille muodostuu tapoja selviytyä, suojautua, sopeutua ja olla suhteessa toisiin ihmisiin. Osa niistä on syntynyt jo varhain, osa myöhemmin. Toiston myötä niistä voi tulla niin tuttuja, että ne käynnistyvät lähes huomaamatta ja tuntuvat "minulta"; tällainen minä olen.
Mitä jos ongelma ei olekaan mikään reaktio vaan se, että me tuomitsemme sen ja haluamme päästä siitä eroon?
Kun jokin toimintatapamme aiheuttaa kärsimystä, haittaa tai rajoittaa elämäämme, haluamme luonnollisesti muuttaa sen ja "päästä siitä eroon". Mutta voi olla hyödyllisempää kysyä:
Mitä se reaktio edustaa ja mitä se yrittää tehdä puolestani?
Ei siksi, että jokaisen reaktion taustalta pitäisi löytää trauma tai täydellinen psykologinen selitys, vaan siksi, että moni tänään rajoittavalta tuntuva tapa on joskus ollut yritys ja tapa selvitä, sopeutua tai suojautua.
Miellyttäminen on ehkä auttanut säilyttämään yhteyden toisiin tai välttämään konfliktia. Kontrolli on voinut tuoda turvallisuuden tunnetta arvaamattomuuden ja kaaoksen keskelle. Sisäinen kriitikko saattaa yrittää suojella epäonnistumiselta, häpeältä tai muiden arvostelulta. Pärjäävä puoli on ehkä oppinut, ettei apua kannata odottaa ja sitten pettyä. Vetäytyminen on saattanut suojata pettymykseltä tai torjutuksi tulemiselta.
Tässä kohtaa suhtautuminen itseen voi alkaa muuttua: sen sijaan, että kysyisit vain, miten pääsen tästä eroon, voit alkaa kiinnostua siitä, miksi tämä tapa on olemassa ja mitä se yrittää estää, varmistaa tai suojella.
Sen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita, että vanhan tavan pitäisi edelleen antaa määrätä toimintaasi.
Integraatio ja eheytyminen tienä vapauteen
Meissä kaikissa on keskenään ristiriitaisia puolia. Yksi haluaa uskaltaa ja toinen pelkää. Yksi kaipaa läheisyyttä ja toinen vetäytyy. Yksi haluaa levätä ja toinen vaatii tekemään vielä vähän enemmän.
Meissä on myös puolia, joita emme mielellämme tunnusta omiksemme: vihaa, kateutta, tarvitsevuutta, epävarmuutta, kontrollin tarvetta tai halua tulla nähdyksi ja hyväksytyksi jne.
Niiden torjuminen ei saa niitä katoamaan. Se, mitä emme halua nähdä itsessämme, voi vaikuttaa meihin silti – vain vähemmän tietoisesti.
Aito muutos ei siksi tarkoita eroon pääsemistä tietyistä aspekteista ja osista ja niiden kantamista taakoista, uskomuksista ja selvitymistavoista, vaan kyse on paremmin sanottuna integraatiosta ja itsen tietoisesta johtamisesta: voin tuntea vihaa ilman, että annan vihani päättää, miten kohtelen toista. Voin kuulla sisäisen kriitikkoni uskomatta kaikkea, mitä se sanoo. Voin tuntea pelkoa ja silti mennä kohti jotakin minulle tärkeää.
Meidän ei tarvitse päästä eroon jostakin osasta itseämme voidaksemme toimia toisin.
Muutos tapahtuu siinä hetkessä, jossa vanha tapa tavallisesti ottaa ohjat
Ymmärrys alkaa muuttua käytännöksi, kun opimme tunnistamaan omat reaktiomme yhä aikaisemmin.
Aluksi huomaat tutun toimintatapasi ehkä vasta jälkeenpäin: "Siinä minä taas sivuutin oman tarpeeni."
Myöhemmin huomaat sen jo tilanteen aikana: "Minussa ja kehossani tapahtuu nyt taas se sama asia."
Ja jossain vaiheessa ehdit huomata sen ennen kuin toimit: "Huomaan, kuinka haluaisin reagoida, mutta haluanko tällä kertaa valita toisin?"
Tämä ei ehkä kuulosta suurelta muutokselta, mutta juuri siinä syntyy se olennainen: automaattisen reaktion ja toiminnan väliin tulee tilaa, eli vapaus valita toisin.
Tavoitteena ei ole, ettet enää koskaan pelkäisi, suuttuisi, vetäytyisi tai epäilisi itseäsi. Tavoitteena on, ettei ensimmäinen automaattinen reaktiosi aina päätä puolestasi, mitä teet seuraavaksi.
Miksi itsensä työstämistä tältä osin on joskus vaikea tehdä itsekseen?
Omia toimintamalleja on vaikea nähdä silloin, kun olemme itse niiden sisällä, jolloin ammattihenkilö voi auttaa näkemään sellaista, mitä omasta näkökulmasta on vaikea huomata.
Toisaalta moni myös tietää ja tunnistaa omat kaavansa, mutta eivät silti kykene toteuttamaan haluamaansa muutosta arjen tilanteissa.
Yhdessä työskennellessämme kohdistamme toimintoja monella eri tasolla oleviin haasteisiin kaikilla tarvittavilla tasoilla; omaan ajatteluun, uskomuksiin ja tulkintoihin, tai menneisyyden tarinoihin ja traumaattisiin kokemuksiin sekä kiintymyssuhteissa opittuihin tapoihin. Tai omiin tarpeisiin, rajoihin ja ihmissuhteisiin, ja tarvittaessa kehon reaktioihin ja niihin puoliin ja osiin itsessäsi, joita olet pitkään yrittänyt muuttaa, piilottaa tai torjua.
Kuka oikeasti olet ja millaista elämää haluat elää?
Olennaista omassa työssäni on auttaa asiakkaita paljastamaan oma aito itsensä sitä peittäneiltä tekijöiltä, jotta he voivat alkaa myös toimimaan ja kokemaan omaa elämäänsä siitä käsin – se on todellinen muutos.
Mitä siitä seuraa?
Enemmän tunnetta toimijuudesta ja siitä, että "tämä on minun elämäni, jossa minulla on monta roolia; toimin sekä käsikirjoittajana, ohjaajaja että päänäyttelijänä. Olen toiminut myös oman elämäni kriitikkona, poliisina, syyttäjänä, puolustusasianajajana ja tuomarina – ja toisinaan myös uhrina, ja näiltä rooleilta olen valmis vähentämään niiden valtaa."
Mitä sitten tulee tilalle?
– Mitä haluaisit sen tilalle?
Ehkä haluaisit kokea enemmän rentoutta ja rauhaa, hyväksyntää ja rakkautta, iloa ja onnellisuutta, innostusta ja uteliaisuutta, luovuutta ja rohkeutta, läsnäoloa ja syvää yhteyttä niin itseesi kuin läheisiisi, sekä sisäistä vapautta.
Jos tunnistat itsesi tästä ja haluat siirtyä ymmärtämisestä kohti aitoa muutosta, aidon itsesi tilassa olemista ja siitä käsin elämän kokemista, tilaa aika tapaamiselle.
