Erot lisääntyvät kesälomien jälkeen – mitä erojen taustalla oikeasti on

"Elokuu on erokuu" tilastojen mukaan. Kesälomat ovat ohi, arki alkaa, ja moni laittaa lopullisen pisteen avioliitolle – mutta miksi?

Kerron tähän alkuun sekä kansainvälisiä että suomalaisia tutkimustuloksia, ja sen jälkeen kerron mitä mielestäni on tärkeää ymmärtää erojen taustoista – joka käänteisesti auttaa ymmärtämään, mitä toimiva parisuhde yleensä vaatii.

Laajojen pitkittäistutkimusten, meta-analyysien ja valtakunnallisten kyselytutkimusten (kuten ammattilaisten laajasti siteeraaman Amato & Previti -tutkimuksen sekä Gottman-instituutin pitkäaikaisseurantojen) valossa parien erolle on tunnistettavissa viisi yleisintä syytä:

1. Sitoutumisen puute 

Tilastoissa ja tutkimuskyselyissä ylivoimaisesti yleisin yksittäinen syy (usein yli 70 % eronneista nimeää tämän vaikuttavaksi tekijäksi).

• Kyse ei ole vain "fiiliksen lopahtamisesta", vaan siitä, että toinen tai molemmat lakkaavat panostamasta suhteeseen.
• Suhde alkaa ajautua erilleen, kun ongelmia ei enää yritetä ratkaista yhdessä tai kumppania pidetään isossa kuvassa "itsestäänselvyytenä".

2. Kommunikaatio-ongelmat ja tuhoisat riitelytavat

Vaikka monet sanovat eronsa syyksi "liian paljon riitelyä", tutkimukset (erityisesti dr. John Gottmanin vuosikymmenten seurannat) osoittavat, että riitojen määrä ei ennusta eroa – vaan tapa, jolla riidellään.

• Neljä tuhoisinta tapaa
1. Kritiikki (hyökkäys henkilöä, ei toimintaa vastaan)
2. Halveksunta (sarkasmi ja toisen mitätöinti)
3. Puolustautuminen (vastuun kieltäminen)
4. Mykkäkoulu / vetäytyminen 

3. Uskottomuus ja luottamuksen rikkoutuminen

Uskottomuus; sekä fyysinen että syvä emotionaalinen uskottomuus

• Se toimii usein kriisipisteenä, joka rikkoo suhteen perustan eli turvallisuuden ja luottamuksen.
• Tutkimukset osoittavat, että uskottomuus on harvoin täysin "tyhjiössä" tapahtuva asia; se on usein seurausta pitkään jatkuneesta etääntymisestä ja emotionaalisen yhteyden katkeamisesta, vaikka se toimii itse eron lopullisena laukaisijana.

4. Kasvaminen erilleen ja emotionaalinen etääntyminen

Monet parit eroavat ilman suurta draamaa, myrskyisiä riitoja tai pettämistä.

• Suhde muuttuu kämppäkaveruudeksi: Läheisyyden, romantiikan ja yhteisen ajan vähentyessä kumppanit huomaavat ajan myötä elävänsä täysin erillisiä elämiä.
• Arvojen muutos: Kun yksilöt kehittyvät ja muuttuvat vuosien varrella eri suuntiin, yhteiset tavoitteet ja arvot saattavat kadota, jolloin suhteelta putoaa pohja.

5. Jatkuvat konfliktit ja ratkaisemattomat erimielisyydet

Erilaiset elämäntavat, arvot ja toimintatavat aiheuttavat jatkuvaa kitkaa, johon ei löydetä kompromisseja. Meta-analyyseissä nousevat esiin erityisesti kolme teemaa:

• Raha ja talous: Eriävät näkemykset rahankäytöstä, velkaantuminen tai muu taloudellinen stressi.
• Kotityöt ja arjen kuormitus: Kokemus työnjaon epätasa-arvosta (erityisesti lapsiperhearjessa).
• Päihteiden käyttö ja riippuvuudet: Noin 30–40 % eronneista mainitsee päihdeongelmat tai henkisen/fyysisen kaltoinkohtelun merkittäväksi syyksi erolle.

Metodologinen huomio: Tutkijat muodostavat erotilastoja yleensä kahdella tavalla: kysymällä ihmisiltä itseltään eron syitä (jolloin sitoutumisen puute ja uskottomuus korostuvat) tai seuraamalla pareja vuosikausia livenä (jolloin halveksuntaja vetäytyminen riitatilanteissa ennustavat eroa parhaiten).

Miten kansainväliset syyt vertautuvat suomalaisiin?

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa (mm. Väestöliiton Perhebarometrit ja THL:n aineistot) erojen syyt ovat pääosin samoja, mutta suomalaisessa kontekstissa tietyt tekijät korostuvat:

1. Kasvaminen erilleen ja emotionaalinen etääntyminen:Suomalaisten yleisin itseilmoitettu erosyy on "kasvaminen erilleen" tai se, että kumppanista on tullut vieras / pelkkä kämppäkaveri. Suomalaisessa kulttuurissa kynnys erota yksilöllisen onnellisuuden ja tunnepuolen puutteiden vuoksi on matalampi kuin monissa muissa kulttuureissa.
2. Alkoholinkäyttö ja päihteet:Suomalaistutkimuksissa alkoholi ja sen tuomat ongelmat (aggressiivisuus, arjen vastuun pakoilu, tunnetyöskentelyn puute) nousevat erosyynä merkittävästi korkeammalle kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa tai Yhdysvalloissa.
3. Arjen uupumus ja kotitöiden jakautuminen:Vaikka Suomi on tasa-arvoinen maa, suomalaisissa lapsiperheissä koettu "näkymätön työ" ja kotitöiden epätasa-arvo aiheuttavat paljon katkeruutta, mikä johtaa hiljaiseen etääntymiseen.
4. Uskottomuus ja kommunikaatio-ongelmat:Näiden rooli on Suomessa yhtä suuri kuin kansainvälisissä tutkimuksissa (noin 30–40 % eroista).

Mitä on monien eroon johtaneiden asioiden taustalla? 

Kesä ja kesälomat eivät riko parisuhteita, vaan tuovat näkyväksi ongelmat, jotka ovat olleet olemassa jo pitkään. Kyselyiden mukaan eroa haluava puoliso on harkinnut sitä keskimäärin kaksi vuotta ennen lopullista ilmoitusta.

Kokemukseni mukaan silloin kun ihmiset etsivät apua parisuhdeongelmiinsa, heille on usein helpointa aloittaa taidoista puhuminen; niiden puutteesta ja niiden oppimisesta – kuten kommunikaatiotaidoista. Moni haluaa etenkin, että kumppani oppisi sanoittamaan asioita paremmin, toki moni haluaa oppia niitä itsekin. Ja hyvä niin; suhteissa todellakin on usein ongelmia, jotka aiheutuvat juuri kommunikaatioon liittyvistä asioista.

Kommunikaatiotaitoja on siis hyvä opetella, ja jotta ne eivät jäisi vain pelkäksi hyväksi aikeeksi vaan siirtyisivät käytäntöön, on usein tarpeen mennä syvemmälle – sinne, minne moni ei halua mennä.

Haluan nostaa esiin kaksi tärkeää asiaa: arvostus ja yhteys. Tutkija John Gottman havaitsi, että suhde voi selvitä monista kriiseistä, mutta jos suhteeseen hiipii halveksunta ja arvostuksen puute, eron todennäköisyys on lähes 90 %. Suomessa "kasvaminen erilleen" on tilastokärjessä ja usein sen taustalla on juuri se, että arjen kuormassa ja näkymättömän työn puristuksessa unohdetaan toisen kiittäminen, huomioiminen ja arvostaminen. Pikkuhiljaa pari toteaa, että "me emme ole tiimi vaan taistelukumppanit".

Arvostus on hyvin lähellä kunnioitusta, ja molemmat ovat helposti ymmärrettäviä konsepteja, joten en syvenny niihin tässä enempää. Yhteydestä sen sijaan puhutaan harvemmin, vaikka se on erittäin tärkeä asia – eikä pelkästään yhteys kumppaniin, vaan myös yhteys itseen. Se on mielestäni yksi kiinnostavimmista näkökulmista parisuhteiden onnellisuuteen ja resilienssiin – kuinka rakkaus pysyy yllä ja kestää arjen hankaluudet ja vastoinkäymiset, erillään oloajat, kummankin erilaiset ja eriaikaiset henkilökohtaiset tarpeet, sekä muutokset eri ajanjaksoina, sekä henkisen kasvuun ja ikääntymiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset muutokset.

Aito yhteys

Aito yhteys ei tarkoita sitä, että olemme kaikesta samaa mieltä ja että ymmärrämme aina toisiamme. Se tarkoittaa mahdollisuutta olla toisen kanssa aito itse, että "uskallan tulla näkyväksi myös silloin, kun olen epävarma, pettynyt, peloissani tai eri mieltä – ja että pystyn antamaan myös toiselle tilaa olla jotain muuta kuin mitä minä toivoisin hänen olevan".

Aito yhteys vaatii läsnäolon lisäksi syvää itsetuntemusta: kykyä erottaa, mitä tässä hetkessä todella tapahtuu ja mikä nousee omista vanhoista kokemuksistani; peloistani, haavoistani/traumoistani ja tarpeista ja odotuksistani. Saatamme projisoida puolisoon omia tulkintojamme hänestä, emmekä enää kuuntele ymmärtääksemme vaan mietimme kuinka puolustaudumme todistaaksemme oman näkemyksemme oikeaksi tai saadaksemme toiselta sitä, mitä tarvitsemme.

On vaikeaa olla aidosti yhteydessä toiseen, jos ei tunnista tai ilmaise omia tunteita, tarpeita ja rajoja. Moni kertoo, että on vuosia mukautunut, suorittanut ja yrittänyt olla sellainen kuin on ajatellut muiden tarvitsevan hänen olevan. Vuosien päästä, usein lasten tullessa korkeampaan ikään, huomataan, että ollaan kaukana paitsi puolisosta, myös itsestään.

Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, joilla molemmilla on omat menneisyyden kokemukset ja taakat

Me emme tule suhteeseen tyhjinä; tuomme mukanamme oman historiamme, opitut käsityksemme rakkaudesta, tapamme suojautua, pelkomme, odotuksemme ja kokemuksemme siitä, mikä läheisessä suhteessa on turvallista, mitä kannattaa tai ei kannata tehdä/sanoa.

Katsomme ihmeissämme puolisoa, joka käyttäytyy mielestämme epäloogisesti: Joku vetäytyy, kun tulee vaikeaa. Toinen ripustautuu, eikä anna tilaa hengittää. Yksi vaikenee koska haluaa välttää ristiriitoja. Toinen korottaa ääntään, koska kokee, ettei muuten tule kuulluksi. Joku yrittää pitää kaikki tyytyväisinä ja huomaa vuosien päästä, ettei enää tiedä, mitä itse haluaa.

Näistä syntyy helposti tarina siitä, millainen toinen on. Me unohdamme, että myös meillä itsellämme on tavalla tai toisella värittyneet linssit, joiden läpi havaitsemme ja tulkitsemme muita ihmisiä ja selitämme heidän tekojaan ja motiivejaan.

Vastuun otto

En tarkoita sitä, että vastuu kaikesta pitää ottaa itselle, enkä varsinkaan sitä, että kenenkään tulisi hyväksyä huonoa kohtelua. Tarkoitan oman osuuden näkemistä; se on kypsän, aikuisen kykyä katsoa tilannetta rehellisesti; toista henkilöä kokonaisuudessaan, ja samalla suostua katsomaan itseään.

Kysymyksiä, joita kannattaa pohtia suhteesi osalta:

• Kuka minä olen tässä suhteessa ja voinko olla täysin oma itseni? Jos en, miksi en?
• Mitä minä haluan ja tarvitsen suhteessa, esim. arvostusta, kunnioitusta, huomioimista jne., ja täyttyvätkö ne nykyisessä suhteessani? Osoitanko minä niitä toiselle?
• Jos tarpeeni eivät täyty, miksi en ole sanonut niitä ääneen kumppanilleni? Kuinka voisin sanoittaa ne nyt?
• Miten minä itse rakennan yhteyttä – ja miten ehkä huomaamattani estän sitä?
• Mitä odotan kumppaniltani, ja mitkä niistä asioista ovat sellaisia, joista minun pitäisi itse ottaa enemmän vastuuta?
• Hyväksynkö kumppanini sellaisena kuin hän on, vai odotanko hänen muuttuvan sellaiseksi kuin haluaisin hänen olevan?
• Kuuntelenko toista ymmärtääkseni vai valmistelenko samalla aina omaa vastaustani/puolustustani?
• Mistä olen tässä suhteessa kiitollinen ja mitä aidosti arvostan toisessa? Mitä syitä minulla on jatkaa tässä suhteessa?
• Onko välillämme edelleen uteliaisuutta, kiinostusta ja välittämistä toisiamme kohtaan? Miten se näkyy?
• Olenko tiennyt ja tuntenut jo pitkään, että suhteemme ei toimi, mutta en ole halunnut myöntää sitä itselleni?
• Jos en pelkäisi pettymyksen tuottamista läheisilleni, yksin jäämistä, taloudellisen tilanteen heikkenemistä tai epäonnistumisen leimaa ja häpeää, jatkaisinko vai lopettaisinko nykyisen suhteeni?

Ajatuksia parisuhteiden onnellisuudesta ja erosta

Olen oppinut, että ihmisillä on kovin erilaisia suhteita, joissa he pysyvät, koska myös heidän motivaationsa ovat yksilöllisiä. Jotkut pariskunnat voivat pysyä yhdessä vuosikymmeniä kohtaamatta koskaan kunnolla toisiaan, koska syvän yhteyden sijaan he arvostavat muita asioita puolisossaan ja yhteisessä elämässään. Osa taas vaatii syvällistä yhteyden kokemusta ja mieluummin eroavat kuin jatkavat suhteessa ilman sitä.

Yksi sitkeimmistä parisuhteisiin liittyvistä ajatuksista on se, että pitkä suhde on onnistunut suhde ja ero taas merkki siitä, että jokin meni pieleen. Pelkkä erosta puhuminen terapeutin kanssa nostattaa monelle häpeän tunteen. Haluan sanoa tähän, että oma suhtautumiseni on täysin neutraali; en suosittele asiakkailleni mitään, vaan autan heitä löytämään oman ratkaisunsa.

Eroa vältellään, koska tiedämme, että se on useimmiten hyvin hankala kokemus, johon liittyy valtavasti eri tunteita kuten surua – myös eroa halunneelle osapuolelle. Eron myötä menetetään usein yhteisiä tuttavia ja jopa perheenjäseniä, tuttu toimiva arki, yhteinen koti ja talous, ja koko suunniteltu tulevaisuus. 

Elokuu on erokuu - vai uuden alku?

Elokuu loman jälkeen voi olla se käänteentekevä hetki, jolloin toteat, että tämä oli tässä.

Elokuu voi myös olla hetki, jolloin pysähdymme pohtimaan, miten haluamme rakastaa, miten haluamme tulla rakastetuksi ja mitä haluamme kokea tässä elämässä – itsemme ja kumppanimme kanssa. Ehkä siitä voi alkaa jotain uutta: aidompi tapa olla sinä, juuri tässä ja nyt, ja olla luomassa jotain uudenlaista, teidän molempien tarpeita paremmin vastaavaa, ihanaa rakkaussuhdetta.